Jääminenkin voi olla yhtä haikeaa, kun vierailemisen jälkeen normaali arki taas palaa, ekä mitään ihmeellistä tapahdu :) Meille on näin käynyt, kun mieluisia vieraita käy kylässä ja loman jälkeen he palaavat kotiin ja me jäämme omaan kotiin ihmettelemään tyhjää taloa. Aluksi useiden ja tiuhaan tahtiin käyneiden vierailijoiden kohdalla olimme vahvasti sitä mieltä, että talomme on kahden perheen kokoinen. Kaikkeen tottuu, nyt syksy on mennyt rauhallisemmin ja täkäläinen kotikin tuntuu jo omalta vuoden asumisen jälkeen.
Toisaalta arki on mukavaa ja turvallista. Ulkomailla asuessa sen huomaa hyvin, miten arki pitää sinut hyvin kiinni hetkessä. Tehdään niitä normaaleja arjen juttuja: käydään töissä ja koulussa, harrastetaan yhdessä ja osin omiakin lajejaan, vietetään aikaa perheen kanssa ja viikonloppuisin ohjelma vaihtelee. Meidän perhe ainakin nauttii tällä hetkellä tekemisestään täysillä, koska saamme viettää aikaa yhdessä. Joskus se tietenkin kiristää itse kunkin hermoa, kun ollaan koko ajan niin tiiviisti yhdessä, mutta vielä toistaiseksi sopivassa määrin. Uskon, että ulkomailla olemisen kokemus antaa koko perheelle pääomaa, josta on jatkossa hyvä ammentaa tulevaisuuteen.
Yhteydenpito on nykyisin Skypen, FaceTimen ja muiden netin yli toimivien appsien kautta kovin helppoa, joten tuntuu ettei välimatka ole suurikaan yhteydenpidon ollessa helppoa ja kustannustehokastakin. Olen vain kuullut kerrottavan niitä juttuja aiemmista expatrista, jotka ovat puolet rahoistaan laittaneet puheluihin kotimaahan. Mutta on kuitenkin rehellisyyden nimissä sanottava, että on se vaan eri asia jutella kasvotusten, kuin netin yli. Ihmiset, luonto ja tutut jutut olivat kyllä tapaamisen arvoisia asioita. Vaikka sähköinen maailma kehittyy, on tärkeää pitää ihmissuhteita yllä ihan fyysisesti olemalla läsnä.
Mielestäni tärkeää on se, että muistaa nauttia hetkestä ja olla läsnä myös jokapäiväisessä arjessa. Jos odotat aina jotain seuraavaa hetkeä, saatat unohtaa arvostaa kaikkea sitä mitä sinulla jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti