perjantai 23. tammikuuta 2015

Iso-G eli gradu - kerran vielä

Asiahan on niin, että viela kerran paatin tarttua harkaa sarvista ja saattaa kesken olevat opinnot loppuun saakka. Kauppatieteen opinnoista puuttuu enaa gradu ja nyt aion sen tehda pois taman vuoden aikana. Takana on jo yhdet maisterin paperit (tekninen ala), mutta halusin keskimmaisen mammalomalla vahan harrastella kauppatieteita mielenkiinnosta ja homma etenikin aina viralliseksi opiskelijaksi kansainvalisen johtamisen ja strategian linjalle ja tassa ollaan viimeista silausta vaille. Viela on hieman epaselvaa itsellekin, etta millahan ajalla tama perheen ja tyon ohella toteutetaan (uskon kuitenkin onnistuvani ilman etta perhe liikaa karsii), Eikohan se tasta tule tehdyksi, kun tavoitteita arvosanalle ei todellakaan ole ja paaasia on todellakin vain hyvaksynta ja valmistuminen vuonna 2015.

Varmasti kirjoitustyolla on vaikutusta tahan blogiaktiivisuuteen, tai sitten ei. Nytkin olin paattanyt katsoa aineistoa lapi, mutta paadyin kirjoittamaan ensin hieman.

Seuraavien kuvien voimalla tasta mennaan loppuunsaakka, ensinnakin pidan itsestani huolta kuntoilemalla, toiseksi tyokaverit pitavat minusta huolta tarjoamalla ravinteikkaita valipaloja toissa :) ja kolmanneksi tuntuu hyvin kotoisalta, kun Abu Dhabissakin satoi tassa viikolla kolme paivaa putkeen..






Mukavaa viikonloppua kaikille!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Lähtemisen haikeutta, arjen ihanuutta

Maailmalle lähteminen on ollut joka kerta yhtä haikeaa. Vietimme juuri aivan ihanan loman Suomessa ja olisin niin mielelläni jäänyt vielä päiväksi, pariksi päiväksi, viikoksi tai pidempäänkin... Kesällä en samanlaista tunnemyrskyä kokenut, nyt oli hieman vaikeampaa jättää Suomea taakseen.

Jääminenkin voi olla yhtä haikeaa, kun vierailemisen jälkeen normaali arki taas palaa, ekä mitään ihmeellistä tapahdu :) Meille on näin käynyt, kun mieluisia vieraita käy kylässä ja loman jälkeen he palaavat kotiin ja me jäämme omaan kotiin ihmettelemään tyhjää taloa. Aluksi useiden ja tiuhaan tahtiin käyneiden vierailijoiden kohdalla olimme vahvasti sitä mieltä, että talomme on kahden perheen kokoinen. Kaikkeen tottuu, nyt syksy on mennyt rauhallisemmin ja täkäläinen kotikin tuntuu jo omalta vuoden asumisen jälkeen.

Toisaalta arki on mukavaa ja turvallista. Ulkomailla asuessa sen huomaa hyvin, miten arki pitää sinut hyvin kiinni hetkessä. Tehdään niitä normaaleja arjen juttuja: käydään töissä ja koulussa, harrastetaan yhdessä ja osin omiakin lajejaan, vietetään aikaa perheen kanssa ja viikonloppuisin ohjelma vaihtelee. Meidän perhe ainakin nauttii tällä hetkellä tekemisestään täysillä, koska saamme viettää aikaa yhdessä. Joskus se tietenkin kiristää itse kunkin hermoa, kun ollaan koko ajan niin tiiviisti yhdessä, mutta vielä toistaiseksi sopivassa määrin. Uskon, että ulkomailla olemisen kokemus antaa koko perheelle pääomaa, josta on jatkossa hyvä ammentaa tulevaisuuteen.

Yhteydenpito on nykyisin Skypen, FaceTimen ja muiden netin yli toimivien appsien kautta kovin helppoa, joten tuntuu ettei välimatka ole suurikaan yhteydenpidon ollessa helppoa ja kustannustehokastakin. Olen vain kuullut kerrottavan niitä juttuja aiemmista expatrista, jotka ovat puolet rahoistaan laittaneet puheluihin kotimaahan. Mutta on kuitenkin rehellisyyden nimissä sanottava, että on se vaan eri asia jutella kasvotusten, kuin netin yli. Ihmiset, luonto ja tutut jutut olivat kyllä tapaamisen arvoisia asioita. Vaikka sähköinen maailma kehittyy, on tärkeää pitää ihmissuhteita yllä ihan fyysisesti olemalla läsnä.

Mielestäni tärkeää on se, että muistaa nauttia hetkestä ja olla läsnä myös jokapäiväisessä arjessa. Jos odotat aina jotain seuraavaa hetkeä, saatat unohtaa arvostaa kaikkea sitä mitä sinulla jo on.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Joulunvietossa Suomessa

Abu Dhabissa kaipailin joulua ja sen tunnelmaa. Pääsimme hyvissä ajoin ennen joulua Suomeen valmistautumaan jouluun ja viettämään sitä läheisten ja ystävien kanssa. Todella saimme nauttia ihanasta juhlasta, läheisistä ihmisistä, lumesta ja kaikesta ihanasta mitä Suomi parhaimmillaan voi meille tarjota! Kaikki ystävät ovat meidän fiiliksiämme kovasti yrittäneet ymmärtää jossain määrin ihmeissään, kärsittyään koko syksyn pimeää ja synkkää. En silti voi sille mitään, että todella nautin tästä vuodeajasta ja vielä kun on lunta ja postikorttimaisema, niin mikä sen parempi. Neljä vuodenaikaa on vain se juttu, josta tykkään. Mieheni on toista mieltä talven tarpeellisuudesta, mutta on kyllä nauttinut olostaan myös.

Uutta taloa olemme taas ihastelleet ja vain miettineet, miksi ihmeessä asumme muualla poissa täältä. Mutta kyllä sekin aika tulee, että tulemme tänne takaisin omasta kodistamme nauttimaan.

Kuvat puhukoon puolestaan!